Miltä masennus tuntuu ja mistä voimia päästä siitä yli?

Uupuneena ja masentuneena olotilani on vaihdellut  usein, jopa saman päivän aikana voi välillä olla ihan hyvä olo, löytyä usko huomiseen, mutta välillä taas masennus iskee päälle, kuin hyökyaalto ja silloin pitää pinnistellä kaikin voimin kohti pintaan.

Itselläni masennus tuntui (ja välillä tuntuu vieläkin) esimerkiksi seuraavien kuvausten mukaisesti: kiukkuna, ahdistuksena, inhona itseään kohtaan, välinpitämättömyytenä, turhautumisena, suruna, itsensä sättimisenä ja mollaamisena... Ajatukset joita masennus iski päähäni oli turhautuminen, että aikaa toipumiseen on käytetty reilusti, mutta silti olo pysyy yhtä huonona. Tai että olen jo 30-vuotias, enkä siltikään tiedä mitä haluan elämältä. Tuntuu, etten ole saavuttanut mitään elämässäni ja että monilla minun iässäni on oma asunto, perhe, lapsia, hieno auto, upea ura ja matkusteltuna ympäri maailmaa. Tuntui, että olen epäonnistunut kaikessa mihin ryhdyn. Kiukutti, että olen uupuneena ja masentuneena päästänyt itseni niin huonoon kuntoon sekä henkisesti, että fyysisesti, kun ei ole ollut voimia urheilla tai panostaa ruokavalioon. Välinpitämättömyys ilmeni niin, että oli vähän sellainen "hälläväliä" olo, eikä oikein jaksanut kiinnostaa mikään. Oli niin toimeton olo ja oma-aloitteisuus kyky oli hävinnyt kokonaan. En halunnut, enkä jaksanut tehdä mitään. Minua ahdisti jopa puhelimeen vastaaminen ja soittaminen tuntui lähes ylitsepääsemättömän vaikealta. Vieläkin laitan ennemmin viestiä, kuin soitan kenellekään. Mihinkään en olisi halunnut lähteä, halusin vain olla rauhassa. Lähes joka viikko on kuitenkin ollut jotain lääkäri käyntiä tai vastaavaa pakollista menoa, jossa on ollut pakko käydä. Se on toisaalta voinut olla ihan hyvä, jotta en ole jämähtänyt neljän seinän sisälle täysin. Mutta silti yhtä mittaa lääkäreissä ravaaminen on vienyt voimia toipumisesta. Välillä on ollut parempia aikakausia ja välillä taas menty huolella takapakkia.

Tässä kirjoituksessa halusin kertoa, mitkä asiat toivat minulle iloa ja miten sain voimia jatkaa eteenpäin. Toivottavasti edes joku voi saada näistä jotain vinkkiä, mikä voisi auttaa rentoutumaan ja kerämään voimia. Olen ollut siis lähes koko sairasloma-aikani maalla mummulassani. Tärkeintä on ollut, että on ollut ihmisiä ympärillä kuuntelemassa huoliani ja antamassa tukea. He ovat myös osanneet saada minua jaksamaan tehdä asioita, jotka ovat tuottaneet hyvää mieltä ja oppia arvostamaan uudestaan omaa aikaa ja rauhallisuutta, kun ei ole kokoajan kiire johonkin. Kaupungissa minun oli todella vaikea unohtaa työasioita hetkeksikään.

Yksi parhaista asioista, kun on saanut olla maalla rauhassa koko kevään,  on ollut seurata, miten luonto herää henkiin ja kuinka nopeasti kaikki kasvit alkavat kukoistaa. Olemme myös itse laittanut kasvamaan kaikenlaista, esimerkiksi: kukkia, tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, herneitä, pensasmustikoita sekä perunoita. Olen oppinut uutta erilaisten hyötykasvien kasvattamisesta. Lisäksi mikä parasta, tällaisten kasvatus töiden merkeissä on onnistunut unohtamaan kaupungin kiireet ja rentoutumaan sekä saanut samalla haukattua raitista ilmaa. Lopulta on palkitsevaa, kun näkee työnsä tuloksen ja huomaa, mitä kaikkea on kasvanutkaan pienessä ajassa.



Alku keväästä, kun vähän sain voimia takaisin, innostuin neulomisesta monen vuoden jälkeen. En muista, että olisin juurikaan aikasemmin kutonut mitään, muutakuin koulun käsityötuntien pakolliset kutimet. Tämän kevään aikana olen kutonut useammat sukat ja yhdet lapaset. Kutominen on hyvä rentoutumiskeino, koska joudut miettimään käsityötä kokoajan sitä tehdessäsi ja lisäksi se on hyvää aivojen ja käsien yhteispeliä. Siinä saa kyllä omat murheet unohtumaan kutomisen ajaksi. Ylpeyden aiheeni käsitöistäni on kuvassa olevat kettu-sukat. Lisäksi on ollut mainiota, kun olen jaksanut alkaa lukea kirjoja ja kuuntelemaan äänikirjoja. Näihin, en ole jaksanut keskittyä useampaan vuoteen. Ennen kuin jaksoin keskittyä kirjoihin tykkäsin jonkin aikaa täytellä ristikoita. Se oli myös mukavaa vaihtelua, mitä en ollut todella pitkään aikaan tehnyt ja koin, että minulle teki hyvää pitää vähän paussia puhelimella olosta ja sosiaalisesta mediasta. Se oli myös hyvää aivojumppaa, sen jälkeen, kun muisti oli alkanut pätkiä liian ylikuormituksen ja stressin takia, ennen sairaslomalle jääntiäni. Lisäksi lopputalvesta pelasimme korttia usein. Se vasta onkin todella hyvä tapa unohtaa omat ongelmat, kun joutuu kokoajan keskittymään pelin kulkuun, mutta silti se on mukavaa yhdessä tekemistä.

Rakensimme myös Yle:n Pelasta pörriäinen -kampanjan innoittamana kaksi hyönteishotellia. Puutöiden tekeminen oli niin erilaista vaihtelua, ettätoimi hyvänö rentoutumiskeinona, kun sai käsillä nikkaroida ja käydä metsästä etsimässä haluamansa täytteet ötökkähotelliin. Lopputuloksesta tuli varsin komea ja innostuin lähettämään kuvan jopa paikallislehtiin, joissa se julkaistiinkin. Tästä aasinsiltana valokuvaukseen, joka on ollut minulle todella tärkeää ja mielekästä tekemistä koko kevään ja alku kesän ajan. Kokoajan, kun luonto on edennyt kesää kohti, on tullut uusia kuvaamisen aiheita. Ja koen, että olen jonkin verran kehittynytkin kuvaamisessa sekä kuvien muokkaamisessa. 

Eläimet ovat olleet aina minulle todella tärkeitä. Ne ovat aina niin ystävällisä ja iloisia. Oma koirani sekä mummulassani olevat koirat ovat tuoneet hirmuisesti iloa ja onnea. Olen kovin kiitollinen, että olen päässyt katsomaan myös muita eläimiä täällä maalla ja minut on toivotettu tervetulleeksi niitä rapsuttelemaan. Se on ollut varsin mukavaa ja terapeuttista.

Muistan kuinka ensimmäisellä lääkrikäynnillä tammikuussa lääkri käski minun tehdä asioita, jotka tuovat iloa ja joista tykkään. Nämä asiat nostavat pikkuhiljaa mielialaa ja kun saa tarpeeksi levättyä ja lisää voimia, nämä auttavat jaksamaan ja ponnistamaan aina seuraavaa päivää kohti. Minulle arkiset puuhastelut maalla ovat tuoneet mielekästä puuhaa, jotka ovat saaneet minut rentoutumaan ja pääsemään kohti parempaa oloa. Edelleen välillä ahdistus valtaa ja on huonompia hetkiä, mutta koen, että edistystä on kuitenkin tapahtunut alkuvuoteen verrattuna. Uskon myös, että viimeaikaiset aurinkoiset päivät ovat olleen suorassa yhteydessä mielialaani ja hieman  pelkäänkin kuinka käy, kun kelit synkkenee ja syksy lähenee. Käykö minun mielelleni samoin, että ajatukset mustenee? Toivon, että ei!!!

Ensi kuussa aloitan kelan tukeman psykoterapian ja minulla on vankka luotto, että siitä tulee olemaan apua, jotta opin käsittelemään ajatuksiani ja tunteitani, enkä panttaa kaikkea pahaa oloa sisälleni. Yritän kovasti myös saada kertyneitä kiloja karisemaan, joita on reilun vuoden aikana kertynyt hurja määrä, kun en ole jaksanut panostaa ruokailuun enkä liikkumiseen ja yrittänyt herkuilla saada parempaa mieltä. Nyt olen testannut esimerkiksi leipoa sokerittoman, viljattoman ja rasvattoman mustikkapiirakan. Kerron tulevissa postauksissa enemmän painon pudotus projektistani. Mutta tässä oli nyt joitakin asioita, jotka ovat tuoneet iloa minun arkeeni, ja joiden avulla olen taas alkanut jaksamaan hieman paremmin. 

Ihanaa kesää ja muistakaa ottaa välillä myös rennosti!

- Jenni Laura

-----------------------

Somet:

Instagram: parempaaoloakohti

YouTube: Jenni Laura

TikTok: jennilaura__