Murentunut itsetunto & kuulumisia

- Oma peilikuva ahdistaa ja inhottaa

- Tuntuu, ettei ole hyvä missään tai ei saavuta elämässään asioita, joita olisi toivonut

- Tuntee itsensä huonommaksi kuin muut. 

- Miettii, miten kukaan voi olla kiinnostunut itsestä tai välittää tällaisesta rumasta epäonnistujasta.

Kuulostaako rankalta tai liioiteltulta? Tältä minusta tuntui hyvin vahvasti vielä jonku aika sitten ja tuntuu osittain vieläkin. Itsetunto on mennyt nollille ja en koe itseäni tarpeeksi hyväksi. Mietin myös paljon, mitä muut ajattelevat minusta ja olen edelleen liian kiltti ja koitan miellyttää liikaa muita. Masennus on saanut itsetuntoni ja arvostuksen itseäni kohtaan laskemaan maan rakoon. Vaikka toimintakyky on palautunut sekä jaksaminen ja mieliala kohentunut, niin itsetunto ei ole vielä kohdillaan. Se varmasti ottaa aikaa ja vaatii työtä, mutta olen valmis ottamaan sen haasteen vastaan.

Terveys.fi:n kirjoituksessa kuvataan hyvin, kuinka masennus on yksi suuri syy itsetunnon murenemiseen:

"Masennus on yksi yleisimmistä suomalaisten mielialahäiriöistä. Sen seuraus on usein murentunut itsetunto. Jos masennus pitkittyy, omakuva voi muuttua negatiiviseksi. 10–15 prosentilla ihmisistä on masennus jossakin elämänvaiheessa. Masennus saattaa aiheuttaa lamaantumista, ärtymystä, surua ja väsymystä sekä heikentää kykyä kokea mielihyvää. Masennus oireineen vaihtelee yksilöllisesti. Jos masennus on lievä, ihminen saattaa kyetä työskentelemään ja elämään melko normaalia elämää. Vakava masennus taas voi viedä sairauslomalle jopa vuodeksi. Masennus ei parane vain sillä, että ihminen ryhdistäytyy. Masennus on sairaus, joka vaatii hoitoa ja ymmärrystä. "

Yksi asia, mikä minua ahdistaa tällähetkellä edelleen aika paljon, on se, kun uupumuksen ja

masennuksen aikana painoni nousi. (Tähän syitä varmaankin, että yritti herkuilla nostaa mielialaa, ei jaksanut enää panostaa ruokavalioon eikä liikuntaan sekä mielialalääkkeiden osuus aineenvaihdunnan hidastumiseen sekä ruokahalun lisääntymiseen. ) Tämä on lisännyt sitä, että oma peilikuva ahdistaa ja inhottaa. Kaikki vanhat vaatteet ahdistaa ja ei tunnu hyvältä. Nyt kun voimia on palautunut ja mieliala kohentunut, onnistuin kesän aikana saamaan jo jokusia kiloja tippumaan. Aloitin innoissani RitAkin valmennuksen ja sain jo ihan hyviä tuloksia. Sitten ostin talon, ja oikeastaan kaikki energiani on kulunut remontointiin ja muuttohommiin. Kaikki muu liikunta ja säännöllisesti syöminen jäi joksikin aikaa. Lisäksi kävimme perheen kanssa mini loman Suomen sisällä ja annoin itselleni luvan ottaa rennosti ruokailujen suhteen. Niinpä tuli syötyä paljon herkkuja. Tämän loman jälkeen havahduin siihen, että kaikki kilot, jotka sain jo tippumaan, oli tullut takaisin. Silloin olisi jo tehnyt mieli luovuttaa ja tuli todella voimakas epäonnistuja fiilis. Tuntui, että taas epäonnistuin tässäkin, en onnistu edes tätä asiaa pitämään hallinnassa. Pikkuhiljaa sain kuintekin lisää motivaatiota jatkaa ja nyt olen saanut tiputettua takaisin tulleet kilot pois ja aion mennä entistä kovemmalla tahdolla nyt eteenpäin. Tällähetkellä siis kokonais pudostus on vasta -4,6kg (mutta siis tämän olen joutunut jo tiputtamaan kahteen kertaan). Olen hieman suorittaja-tyyppi, joten hieman pelkään, että mitä jos tämäkin karkaa käsistä tai epäonnistun taas. Mutta ei auta kuin yrittää parhaansa, jotta pääsisi kohti parempaa oloa niin fyysisesti kuin henkisesti. 

Asia, joka minun pitäisi oppia myös sisäistämään on, että elämä on nyt ja tässä. Pitää yrittää olla onnellinen hetkessä ja kiitollinen siitä, mitä on tällä hetkellä. Eikä miettiä, millainen on ihanne mitä ja sitten kun saavutan sen, niin olen SITTEN onnellisempi. Koska välttämättä näin ei käy, ja helposti ihmisestä tulee matkan varrella entistä ankarampi itseään kohtaan, joten se "ihanne-minä" menee kokoajan karkuun. Tämä on tavoite, miten haluan opetella ajattelemaan, mutta joku siinä on, että en osaa olla tyytyväinen itseeni.  Luultavasti se on osittain murskaantunut itsetunto, mikä heijastuu edelleen masennuksesta. 

Ajattelin kertoa myös hieman muuten kuulumisiani, koska en ole hetkeen kirjoittanut. Se johtuu siitä, että talon oston myötä on ollut kovasti tekemistä sekä remontin, että muuttohommien parissa. Nyt kuitenkin olen päässyt muuttamaan ihanaan uuteen kotiini ja ollut nyt reilun viikon täällä. Edelleen riittää tekemistä, mutta pikkuhiljaa kaikki edistyy. Isoimpana hommana tälle syksylle on vielä edessä vesikourujen uusiminen. Täällä on nyt maalattu kaikki keittiön kaapit sekä vaatekaapit valkoisella, mikä toi taloon paljon valoisuutta ja avaruutta. Lisäksi vessa on tehty kokonaan uudestaan, ulkoa hieman maalattu huonoja kohtia ja ikkunoita sekä ikkunanpieliä korjailtu. Pesuhuoneen saumaksia korjailtu ja keittiöön asennettu uusi liesituuletin. Koko talo on myös siivottu kirjaimellisesti katosta lattiaan ja olen päässyt sisustamaan taloa kotoisaksi ja oman näköisekseni. Voin myös kertoa, että pirtin hirsiseinien sekä katon imuroinnissa oli oma hommansa, varsinkin, kun huone on niin korkea, mutta onneksi oli ihania apureita. 💕

Koen kuitenkin, että tämä puuhastelu hyvällä talkoo porukalla sekä oman kodin laitto on lisännyt hyvinvointia ja kohottanut mielialaa. Jotenkin se, että on oma koti, on vähentänyt stressiä ja tehnyt jonkinlaisen kiinnepisteen elämään. Ei tarvitse kokoajan miettiä, että mihin nyt muutan ja mitä teen elämälläni. Tämä on luonut uskoa, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Vaikka vielä on kamppailtavaa oman itsetuntonsa ja mielikuvansa itsestään kanssa, niin kyllä silti nyt on jo parempi olla. 

- Jenni Laura

Instagram: parempaaoloakohti