(kuvan ottanut: Ria Peltoniemi)
Enkä mitä tahansa taloa - vaan vanhan maalaistalon. Tämä päätös tuli aika nopeasti ja yllättäen, mutta tuntuu sitäkin oikeammalta. Olen ollut täällä maalla mummulassani koko kevään, toipumassa masennuskesta ja uupumuksesta. Täällä olo on vahvistanut entisestään sitä tunnetta, että haluan muuttaa takaisin synnyinpaikkakunnalleni, missä on perhe ja suku lähellä ja tukena. Olen kokeillut nyt viimeiset 9 vuotta asua isommissa kaupungeissa (Jyväskylä ja Tampere), toki niissäkin olen viihtynyt, mutta silti kaikki lomat ja pidemmät vapaat olen ehdottomasti halunnut tulla viettämään tänne läheisteni pariin. Tämä pikkukaupunki tuntuu vain niin kodilta.
Olen haaveillut omasta maalaistalosta ensimmäisen kerran varmasti jo nuorena tyttönä, jolloin vietin lähes kaikki kesät täällä mummulassani, kun minulla oli vuokrahevosia täällä. Sitten elämä vei mennessään suurempiin kaupunkeihin opiskelemaan ja sitä myöden töihin. Mutta silti minulla on aina ollut sellainen tietty kaipuu maalle ja täällä minä voin hyvin. Nyt sairaslomalla on ollut aikaa pysähtyä miettimään, mitä oikeasti elämältä haluan. Onko se sitä, että elän pelkästään työnteolle, eikä ole aikaa eikä voimia millekään, mistä nautin vai voisiko se olla sittenkin jotakin muuta. Olen puskenut niin monta vuotta täysillä eteenpäin tehden samaan aikaan kahta työtä ja opiskellut kolme tutkintoa, että en ole edes ehtinyt miettimään, mitä oikeasti haluan. Omakotitalosta olen aina unelmoinut, mutta nyt muutamina viime vuosina on vielä enemmän tullut voimakkaammaksi haave omasta maalaistalosta, jostakin rauhallisesta paikasta, mutta ei silti ihan metsän keskeltä.
Tämän talon sijainti on enemmän kuin hyvä, koska se on maalla, mutta lähellä on kuitenkin naapureita ja aika vierestä menee tie, jossa on katuvalot. On paljon mukavampi lenkkeillä koiran kanssa talvella pimeässä, kun on katuvalot. Talon ensimmäinen osa on rakennettu jo 1800-luvulla ja sitä on jatkettu 1910-luvulla, minkä jälkeen taloa on kyllä remontoitu 1980-luvulla ja joiltain osin myös 2000-luvulla. Hyvä puoli on myös se, että talo sijaitsee lähellä sukulaisiani. Talossa on suuri hirsiseinäinen pirtti, keittiö, olohuone, makuuhuone, sekä yksi lisähuone, mistä olen suunnitellut tekeväni työhuoneen. Lisäksi on sauna, pesuhuone, wc, pitkä käytävä, kuisti ja pannuhuone. Pihapiirissä ja myös autotalli sekä toinen ulkorakennus. Sovimme, että asuntoon saa jäädä vanhoja huonekaluja ja muut tavarat, joten en malta odottaa, että pääsen tutkimaan, mitä kaikkia aarteita (eli joidenkin mielestä varmaan vanhaa romua) sieltä löytyykään. Odotan myös innolla, että pääsen sisustamaan ja laittamaan tiloja oman näköisekseni. Pihan ympärille on tarkoitus rakentaa aita, jotta Romeo pysyy pihassa, eikä pääse liian läheisesti haukkumaan ohikulkijoita. Voi juku, olen kyllä niin innoissani.
Ostopäätös tuli tosiaan todella nopeasti. Vielä hetki sitten pohdin, että alanko etsimään vuokra -asuntoa ylipäätään Tampereelta, missä työpaikkani on, vai sitten täältä kotiseudultani. Yhtenä päivänä, kun tulin kauppareissusta, mummuni oli sopinut, että menemme katsomaan seuraavana päivänä yhtä taloa, joka oli myynnissä hänen ystävällään. No muutahan ei sitten tarvittu. Rakastuin taloon heti ensivierailulla. Se oli juuri sellainen vanha talo, josta olin unelmoinut. Sitten laitettiin asiat rullaamaan vauhdilla ja jo samalla vierailulla soitin talon myynnistä vastaavalle välittäjälle ja samana päivänä varasin ajan pankkiin neuvottelemaan, onnistuuko unelmani toteuttaminen. Ja niin siinä kävi. Nyt olen talon omistaja, ja ei tosiaan minkä tahansa talon - vaan unelmieni vanhan maalaistalon!
Tämä asia on piristänyt mielialaani hyvin paljon, kun viimeaikoina on ollut myös ikäviä asioita, kuten parisuhteen päättyminen ja yhteisen asunnon irtisanominen. Nuo asiat ovat tuoneet stressiä todella paljon. Ei ole ollut tietoa, että mihin tavarat veisi, kun asunto lähtee alta kuun vaihteessa. Muutenkin tämä on todella iso muutos elämään, kun yhtäkkiä ei olekaan enää sitä kumppania vieressä. Onneksi silti pysyimme hyvissä väleissä ja toivon hänelle pelkkää hyvää tulevaisuuteen, vaikka kävikin näin. Halusimme vain niin eri asioita elämältä tällä hetkellä. Olen myös kiitollinen kaikille läheisille, jotka ovat olleen tukenani aina ja varsinkin tämän kevään ja kesän. Olen myös onnellinen, että kaikki läheiseni olivat tukena ostopäätöksessä ja sitä mieltä, että tämä on hyvä idea.
- Jenni Laura
Moi.. Törmäsin sun blogiin feissiryhmässä kun jaoit.
VastaaPoistaNiin kamalan tutulta kuulostaa toi sun matka. Itse elin 20+v
masennuskausia puolison rinnalla, ja eron ja perheen hajoamisen myötä lopulta itsekkin kävin aika syvissä vesissä ahdistuksen kanssa (ja en oo ihan vielä dinosaurus, 44 vasta, LOL)... Eli kumpikin puoli mistä kirjoitat on tuttua, hyvässä ja pahassa. Hyvin puet sanoiksi ja avaat sitä. Siitä kiitos.
Prosessi on pitkä. Rankka. Aikaa, armoa ja anteeksiantoa se vaatii. Itselle, muille, muilta. Hyvä että sulla on perhe joka tukee. Ja että jaat asiaa. Ei tässä oo mitään häpeällistä.Viimeistään hyvä kutistaja saa sen tajuamaan. Ja kyllä tässä kuten kaikissa vastoinkäymisissä on upeat hopeareunat jos on vain valmis hakemaan ja ottamaan vastaan.
Onnea talosta ja maaseutu-elämästä. Elin sitä unelmaa 15v, ja on yhä haaveena saada uudelleen uusi koti landella, mutta nyt edessä x vuoden citykierros. Landella on upeeta, mutta kuten varmaan tiedät (ja viimeistään opit), niin se voi olla väliin hyvin rankan oloistakin. Mutta ne on ohimeneviä hetkiä. Kaikki huonot asiat on. Sinnikkäästi kun puskee järjen kanssa, niin aikanaan kaikki asiat fiksautuu ja aurinko paistaa.
Kyllä sä selviit sun matkasta. Alku oli ehkä toisenlainen kuin ajattelit, mutta loppu on vielä kirjoittamatta. Teet siitä omanlaisen, mutta upeen.
tsemppiä,
-keijo-
Hei Jenni. Kirppiksellä äsken tapasimme sinut ja mummusi. Kotiin tultuani avasin blogisi, ja totesin heti että oletpa ihanan kuvan laittanut. Sateenkaarikuva on luullakseni tyttäreni ottama kuva. Mistä lienet bongannut.. �� Ja toivon että meistä tulee hyviä naapureita, itse olen sairastanut masennusta eri asteisena toistakymmentä vuotta. Tällä hetkellä on menossa parempi kausi, mutta tuskin koskaan tervehdyn täysin. Voimia ja kiitos avoimesta suhtautumisestasi tähän vaiettuun asiaan. Terveisin Päivi naapurista..
VastaaPoista